Ystävänpäivää vietetään 14. helmikuuta. Silloin on tapana muistaa rakkaita ja läheisiä ihmisiä korteilla ja lahjoilla. Mutta mistä tämä perinne on lähtöisin? Kuten useimmat juhlat myös ystävänpäivä on peräisin katolisen kirkon perinteistä. Ystävänpäivää kutsutaan myös Valentiinin päiväksi katolilaisen pyhimyksen Valentinin mukaan.
Valentinista on olemassa useita myyttejä, joista ehkä tunnetuin on tämä: Valentin oli kristitty pappi, joka eli 200-luvulla Roomassa. Hän oli munkki ja Italiassa sijaitsevan Ternin piispa, jolla oli tapana poimia kukkia ja antaa niitä nuorille rakastavaisille.
Siihen aikaan oli voimassa keisari Claudius II:n määräämä laki, joka kielsi nuoria pareja menemästä naimisiin. Syynä tähän oli se, että Claudius II halusi armeijaansa naimattomia sotilaita. Hänen mukaansa sotilaat eivät muuten olleet valmiita jättämään vaimojaan, tyttöystäviään ja perheitään osallistuakseen verisiin taisteluihin. Valentin ei välittänyt tästä kiellosta ja vihki nuoria pareja. Tämän takia hänet vangittiin ja keisari Marcus Aurelius tuomitsi hänet kuolemaan.
KunValentin istui vankilassa ja odotti tuomion täytäntöönpanoa, monet nuoret kävivät tuomassa hänelle kukkia tai jättivät viestejä, joissa he kertoivat, että Valentin oli heidän mielestään toiminut oikein, ja että he uskoivat rakkauteen. Siellä hän tapasi myös vanginvartian tyttären, joka toi hänelle ruokaa ja viestejä ja Valentin rakastui häneen.
Hän onnistui lähettämään vankilasta tytölle kortin, jonka allekirjoituksena oli "Sinun Valentinisi". Tästä oon saanut alkunsa kortin lähettämisen perinne ystävänpäivänä. Hän kirjoitti korttiin myös kehoituksen kaikille, jotka hän oli vihkinyt: "Älkää surko minua, vaan iloitkaa siitä, että olette nyt mies ja vaimo, sillä rakkaus on kallis aarre, kalliimpi kuin elämä.". Pian tämän jälkeen hänet teloitettiin katkaisemalla kaula ja hän kärsi nk. marttyyrikuoleman. Tämä tapahtui 14. helmikuuta vuonna 269 eKr. Roomasssa. Valentinista tuli myöhemmin rakastavaisten "suojelupyhimys".
Valentinin jäänteitä säilytettiin kauan Vatikaanissa Roomassa. Kun irlantilainen katolilainen pappi John Spratt piti saarnan Gregorius XVI:lle vuonna 1835, hän sai lahjaksi Valentinin jäänteet vietäväkseen Irlantiin. Ne ovat nyt Dublinissa Whitefriar Street Church -kirkossa ja joka vuosi ystävänpäivänä ne ovat esillä kirkossa, jotta ihmiset voivat tulla katsomaan niitä.
Myös roomalaisten juhlaperinteistä löytyy helmikuun 14. päivän tienoille liittyviä perinteiä. Siellä oli tapana juhlia Lupercaliaa ja Faunusta, jotka olivat epäjumalia. Juhlapäivä oli 15. helmikuuta ja perinteeseen kuului parien muodostaminen arvonnan avulla. Katolilainen kirkko, jonka johtajana oli Paavi Gelasius, teki tästä juhlasta "kristityn" vuonna 498. Paavi teki 14. helmikuuta Valentiinin päivän. Katolinen kirkko aloitti siis 400-luvulla pyhimys Valentinin juhlimisen 14. helmikuuta. Roomalais-katolisen kirkon tapa tehdä pakanallisista juhlista "kristittyjä" oli hyvin tavallinen menettely. Myös äitienpäivä ja pyhäinmiestenpäivä ovat alunperin pakanallisia juhlia, joista myöhemmin tuli kristittyjä juhlapäiviä.
Keskiajalla Valentinin muistoa alettiin juhlia Englannissa. Juhlia vietetttiin ensimmäisenä kevätpäivänä ja sitä pidettiin myös päivänä, jolloin linnut aloittivat pariutumisen. Tähän liittyen myös nuoret valitsivat Valentininsa, jonka kanssa he olisivat vuoden eteenpäin. Ruotsissa on myös ollut perinne parien yhdistämisestä, mutta tapa on liittynyt helluntaihin.
|